Työskentelyolosuhteet päivitetty!

Erään heinäkuun ongelmat on viimein selätetty: työnantaja hankki lähimpään palokelloon kuulovammaisyhteensopivan hälytyssysteemin. Projekti oli pitkällinen parasta ratkaisua etsiessä, ja ehtipä odotusaikana tulla yksi vikahälytyskin toukokuussa 2012. Näin hurjalta se voi näyttää kun kansa on hätistetty kadulle:

Palokello soi

Palokello on pärähtänyt, kansa velloo kadulla. Paloauto on juuri saapunut paikalle. Ajatelkaa, jos tämä olisi tositilanne!

Ratkaisu on yksinkertainen: palokelloon on kiinnitetty itkuhälytin, joka toimii 9V:n neppariparistolla ja ”nuuhkii” mikrofonillaan palokellon paruntaa.

Hälytin

Itkuhälytin ja mikrofoni kiinni palokellossa. Kiinnitys kannattaa toki varmistaa myöhemmin teipillä.

Minulla taas on värinärannekellovastaanotin, joka alkaa väristä voimakkaasti, kun hälytin laukeaa. Tämän pikku vekottimen akku on aika pieni, joten se pitää muistaa tuikata laturiin töistä lähtiessä. Käyttöohjekin kannattaa lukea tarkkaan, että ymmärtää millainen värähdys on ”päälle” ja millainen ”pois päältä”. Ehkä paras ”henkivakuutus” on ollut se, että nyt syksyllä muuten niin hiljaisiin tiloihin muutti vanhoja kamuja vuosien takaa, jotka ovat jo ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi ”ravistajiksi”, jos värinäsysteemi jostain syystä pettää. Molempi parempi! Mahtavaa!

Hälytin ja vastaanotin

Hälytin ja vastaanotin (rannekello) aktiivisina.

Leave a Reply