Kuuloliiton valtuusto valitsi puheenjohtajakseen Markku Kallion (oik.) Vaasasta ja varapuheenjohtajakseen Jouko Halosen Eurasta.

Viime lokakuussa vuosille 2012-2014 valittu Kuuloliiton valtuusto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa 20.-21. huhtikuuta.

Uusi valtuusto sai heti alkajaisikseen kuulla kattavan selvityksen liiton tämän hetken toiminnasta ja tulevaisuuden haasteista. Liittovaltuusto hyväksyi viime vuoden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä päätti, että talouden tasapainottamisessa edetään sekä henkilöstömenoja leikkaamalla että käyttämällä maltillisesti erilaisissa maksuvalmiuspuskureissa olevia varoja liiton toimintaan. Valtuusto hyväksyi säästötavoitteen, jonka mukaan henkilöstömenoja vähennetään noin yhdeksää henkilötyövuotta vastaava määrä.

Järjestäytymiskokouksessaan valtuusto valitsi uudeksi puheenjohtajakseen Markku Kallion Vaasasta ja varapuheenjohtajakseen Jouko Halosen Eurasta.

Liittovaltuuston puheenjohtajana vuosina 2006-2011 toiminut Eila Heinonen Joensuusta palkittiin lauantain kokouksessa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton kansalaistoiminnan tunnustuspalkinnolla. Heinonen on toiminut aikaisemmin myös kuusi vuotta liiton (liittohallituksen) puheenjohtajana ja yhden kolmivuotiskauden hallituksen jäsenenä.

Maire Paltarelle (ent. Turunen) Virroilta ja Irmeli Wileniukselle Tampereelta luovutettiin liiton kultainen ansiomerkki. He molemmat ovat toimineet yli 15 vuotta erilaisissa tehtävissä liitossa, muun muassa hallituksessa ja valtuustossa. Paltaren vahvuusalue on esteettömyystyö ja Wileniuksen kuulolähipalvelutoiminta.

Joensuulainen Eila Heinonen (valtuuston puheenjohtaja vuosina 2006-2011) palkittiin uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa kansalaistoiminnan tunnustuspalkinnolla.

Maire Paltare (vas.) Virroilta ja Irmeli Wilenius Tampereelta saivat kultaisen ansiomerkin.

Helsingin Kuuloyhdistys ry tiedotti kuulolähipalvelutoiminnastaan Biomedicumissa järjestetyssä iltapäivässä. (Kuva: Päivi Pöntys)

Bloginpitäjälle avautui huhtikuussa tilaisuus vierailla yhden viikon aikana peräti kahden yhdistyksen masinoimassa tapahtumassa.

Kutsu oli käynyt jo hyvissä ajoin talvella Helsingin Kuuloyhdistys ry:n järjestämään iltapäivään, jonka teemana oli ikäkuulo ja yhdistyksen tarjoamat kuulolähipalvelut. Biomedicumissa Haartmaninkadulla 17.4. pidetty tilaisuus kokosi yhteen viitisenkymmentä henkeä lähinnä paikallisista eläkeläisjärjestöistä.

Kuuloliiton entisen kuntoutusjohtajan, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Elina Rytsölän esitelmä herätti vilkkaan keskustelun. Paikalla olleet kyselivät muun muassa kuulon kuntoutuksesta apuvälineillä, korvatulppien käytöstä ja korvakäytävän puhdistuksesta erilaisilla suihkeilla.

Puheterapeutti Arja Sjövall Hyksistä luennoin kommunikaatiosta kuulovammaisen kanssa ja Kuuloliiton kuntoutussihteeri Johanna Juola matalan kynnyksen kuulolähipalveluista. Kuulolähipalveluvastaava Päivi Jokinen kertoi Helsingin yhdistyksen tarjoamista palveluista ja vertaistuesta. Allekirjoittaneelle oli varattu tilaisuudessa Kuuloliiton puheenvuoro.

Viikkoa myöhemmin oli ohjelmassa vierailu Kuopion kuulo ry:n jäseniltaan Suokadun palvelukeskuksessa 24.4. Tilaisuuteen osallistui runsaat neljäkymmentä henkeä, jotka olivat kovasti kiinnostuneita Kuuloliiton tulevaisuuden haasteista ja erityisesti talouden tasapainottamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Kuopion reissulta sai bloginpitäjä kotiinviemisiksi käsinneulotut villasukat. Niille löytyy käyttöä viimeistään ensi talvena.

Pohjoisen tiimin edustajat Osmo Anttila (vas.), Tapio Riekki, Tiina-Maija Leinonen, Päivi Väänänen, Paula Ojala ja Jaakko Alamommo miettivät, mitä kaikkea tiimissä toimiminen edellyttää.

Kuuloliiton uusi alueorganisaatio, ns. tiimimalli, nousi keskeisimmäksi aiheeksi Tuusulassa 14.-15. huhtikuuta. Majatalo Onnelassa pidetyille piirien ja valtakunnallisten toimialayhdistysten puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien sekä toimikuntien puheenjohtajien neuvottelupäiville osallistui runsaat 30 henkeä, mukana liiton luottamusjohtoa ja aluetyöntekijöitä eri puolilta maata.

- Tiimissä toimiminen edellyttää aikaa, joustavuutta, avoimuutta, osallisuutta, sitoutumista ja me-henkeä. Viestintä nousee tiimityössä keskeiseen rooliin, todettiin ryhmätöissä, joissa pohdittiin myös eri tahojen roolia tässä uudessa aluetyön mallissa.

Kuuloliiton aluetoimintaa kehittää jatkossa kolme tiimiä: Etelä-, Kaakkois- ja Itä-tiimi, Länsi-, Lounais- ja Keski-tiimi sekä Pohjois-tiimi, joka muodostuu Oulun ja Lapin kuulopiireistä.

Alueorganisaatiouudistuksen taustaa valotti järjestöjohtaja Eeva Härkänen, kun kehittämispäällikkö Anne Wicht-Kvarnström puhui aluetoiminnan suunnittelusta ja sen toteuttamisesta tiimeissä.

Neuvottelupäivien päätteeksi tutkija Anniina Lavikainen kertoi liiton vapaaehtoistoiminnan tutkimuksen tuloksista. Tutkimus julkaistaan lähiaikoina sekä nettiversiona että painetussa muodossa.

Margit Hassinen (vas.), Birgitta Paanila ja Marja Antola vaihtoivat ajatuksia ennen ryhmätöiden purkua.

Rakkautta ilmassa: vastavihityt Outi ja Timo Liuska.

Kuuloliiton puheenjohtajan työ ei ole aina jatkuvaa puheiden pitämistä, esitelmätilaisuuksia, neuvotteluja, palavereita ja kokouksia. Joskus – tosin harvemmin – mukaan voi mahtua myös juhlahetkiä, kuten maaliskuun viimeisessä viikonvaihteessa.

Bloginpitäjällä oli kunnia olla mukana todistamassa, kun Kuuloliiton liittohallituksen jäsen, sairaanhoitaja Outi Mäkelä ja insinööri Timo Liuska saivat toisensa lauantaina  31. maaliskuuta. Kuninkaan Kartanossa Vantaankoskella pidetty hääjuhla kokosi lähinnä morsiamen ja sulhasen sukulaisia ja ystäviä eri puolilta maata. Kuuloliitosta tilaisuuteen osallistuivat myös varapuheenjohtaja Eija Isaksson ja liittohallituksen jäsen Irmeli Wilenius miehensä Timon kanssa.

Varsinaisen vihkimisen ja runsaan ruokatarjoilun ohella hääilta piti sisällään muun muassa musiikkiesityksiä, puheita, leikkejä, tietokilpailun sekä runonlausuntaa. Ja kaiken kruunasi tietenkin häävalssi, johon myös juhlaväki vähitellen yhtyi.

Edellispäivänä perjantaina oli blogin kirjoittajan ohjelmassa hiukan toisenlainen tilaisuus, nimittäin Suomen Lions-liiton pääsihteerin Markus Flaamingin läksiäisvastaanotto Leijonien Malmin toimitalossa. Pitkälti Markuksen ansioksi voidaan laskea se, kuinka Lions-klubit eri puolilla Suomea tukivat niin aktiivisesti liiton 80-vuotisjuhlavuoden kuuloautokierrosta vuonna 2010.

Samalla reissulla tuli tutustuttua myös eläkkeelle siirtyvän Markus Flaamingin seuraajaan, yhteiskuntatieteiden maisteri Maarit Kuikkaan. Toivottavasti yhteistyö jatkuu hänenkin kanssaan yhtä tuloksekkaasti.

Hääpari johdatti juhlaväen valssin pyörteisiin.

Tornion yhdistys muisti aktiivisia jäseniään Åströmin kartanossa järjestetyssä juhlassa.

Maaliskuussa bloginpitäjälle tarjoutui mahdollisuus käydä Lapin porteilla Tornion ja Kemin yhdistysten vieraana.

Tornion Kuulo ry:n uusi puheenjohtaja Anneli Mattinen oli soitellut jo hyvissä ajoin talvella ja kutsunut  mukaan juhlaan, jossa oli tarkoitus muistaa yhdistyksen aktiiveja jäseniä. Ja kuin tilauksesta aamupäivän sumu vaihtui illan suussa auringon paisteeksi, mistä johtuen Åströmin kartanossa pidettyyn tilaisuuteen saapuikin lähes viisikymmentä osanonottajaa.

Yli 26 vuotta kuulonhuoltotyössä mukana ollut yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Frans Mäntynenä palkittiin juhlassa  liiton kultaisella ansiomerkillä. Yhdistys nimesi hänet samalla kunniapuheenjohtajakseen.

Pronssisen ansiomerkin saivat Aune Höynälä, Lea Isometsä, Martti Tulkki, Pauli Tervahauta ja Erkki Täikkö.

Torniosta matka jatkui vielä illaksi Kemin Seudun Kuulo ry:n vuosikokoukseen entiselle Leipätehtaalle. Kemiläiset tuntuivat olevan erittäin kiinnostuneita Kuuloliiton tämän hetken tilanteesta ja ennen kaikkea sen talouden tasapainottamisesta.

Vuosikokouksen jälkeen tuli pistäydyttyä tutustumassa Kemin Lumilinnaan yhdistyksen puheenjohtajan Jaakko Alamommon ja sihteerin Aino Östermanin opastuksella.  Aikamoinen kokemus tuo Lumilinnassa käynti.

Tornion Kuulo ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja Frans Mäntynenä palkittiin maaliskuussa liiton kultaisella ansiomerkillä. Yhdistys kutsui hänet samalla kunniapuheenjohtajakseen.

Tervehdyksiä olivat vastaanottamassa varapuheenjohtaja Tapio Lyyra (vas.) ja puheenjohtaja Keijo Lehtinen. Onnitteluvuorossa Keski-Uudenmaan Kuulo ry.stä Raili Aho, Raija Lehikoinen ja Olavi Taipale.

Orimattilan Seudun Kuulo ry juhlisti 30-vuotista toimintaansa laskiaissunnuntaina 19. helmikuuta. Sankasta lumipyrystä huolimatta kokoontui Myllylän koulun juhlasaliin runsaat viitisenkymmentä henkeä, jotka saivat nauttia tasokkaasta ohjelmasta ja kattoon asti nousseesta tunnelmasta.

Orimattilan kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuula Koivunen sekä seurakunnan onnittelut kirkkoherra Anna-Kaisa Rantala. Puheenjohtaja Uno Taimla Eesti Vaegkuulijate Ühingistä onnitteli pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa ja ystävänsä Keijo Lehtisen johtamaa yhdistystä.

Paikallinen voimistelijoiden tyttöryhmä esitti vauhdikkaan näytöksen, jonka oli ohjannut Anna Perikangas-Muukka. Orimattilan Naislaulajat esiintyivät Tuula Haatajan johdolla ja lahtelainen Lauletaan viittoen -kuoro johtajanaan Raija Lihr-Viikinniemi.

Tilaisuuden juonsi Eki Jantunen, joka myös esiintyi  kitaroineen sekä haastatteli puheenjohtaja Keijo Lehtistä yhdistyksen historiasta ja nykypäivästä. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Tapio Lyyra esitti runon ja allekirjoittanut piti juhlapuheen.

Bloginpitäjällä oli myös kunnia yhdessä Kuuloliiton järjestöjohtajan Eeva Härkäsen kanssa jakaa huomionosoitukset yhdistyksen aktiiveille jäsenille. Keijo Lehtinen palkittiin Urpo Siiralan mitalilla ja Arja Lehtinen kultaisella ansiomerkillä. Hopeisen ansiomerkin saivat Tapio Lyyra ja Olavi Tuomela sekä pronssisen Kati Knuuttila.

Kotiinviemisiksi palstan kirjoittaja sai Orimattilan juhlista hyvän mielen lisäksi ruusukimpun sekä kauniin Maria Drockilan suunnitteleman kynttilän.

Palkitut potretissa: Arja Lehtinen (vas.), Keijo Lehtinen, Tapio Lyyra, Olavi Tuomela ja Kati Knuuttila.

Vuosien varrelle mahtuu paljon mukavia muistoja ja kommelluksiakin. Eki Jantunen haastatteli puheenjohtaja Keijo Lehtistä.

Eila Heinonen on tehnyt pitkän työrupeaman Kuuloliitossa. Hän on toiminut muun muassa kuusi vuotta liiton puheenjohtajana ja yhtä kauan valtuuston puheenjohtajana. (Kuva:Eija Isaksson)

Tammikuun lopulla bloginpitäjällä oli mieluisa tilaisuus olla mukana palkitsemassa Kuuloliiton valtuuston puheenjohtajaa Eila Heinosta Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristillä. Tasavallan presidentin myöntämä kunniamerkki luovutettiin hänelle uuden liittohallituksen ensimmäisen kokouksen yhteydessä 27.1.

Joensuussa asuva Heinonen on osallistunut liiton työhön aktiivisesti vuodesta 1997 alkaen. Aluksi hän toimi kolme vuotta hallituksen jäsenenä, sen jälkeen kuusi vuotta hallituksen (liiton) puheenjohtajana ja vuodesta 2006 lähtien valtuuston puheenjohtajana.

Eila Heinosen toimintaa liitossamme on leimannut pyyteetön työskentely, asioihin perehtyminen sekä luottamus toisiin luottamushenkilöihin ja henkilöstöön. Hänellä on ollut vahva usko ratkaisujen löytymiseen ja asioiden järjestymiseen. Hän on osannut antaa tilaa rinnallaan toimiville muille ihmisille sekä ollut innostaja ja siltojen rakentaja moneen suuntaan.

Heinonen on ollut mukana uudistamassa liiton sääntöjä sekä toiminut aktiivisesti Joensuun yhdistyksessä ja Itä-Suomen kuulopiirissä. Hallituskaudellaan hän osallistui kansainväliseen yhteistyöhön ja edusti liittoa useissa kokouksissa ja seminaareissa eri puolilla maailmaa. Hän on toiminut myös liiton edustajana Valtakunnallisessa vammaisneuvostossa (VANE).

Aktiivisen kuulonhuoltotyön lisäksi Heinosella on myös muita luottamustehtäviä. Hän on jäsenenä muun muassa Joensuun kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Lisäksi hän osallistuu seurakunnan diakoniatyöhön ja toimii puheenjohtajana Omaiset mielenterveyden tukena -yhdistyksessä Pohjois-Karjalassa.

Onnittelut vielä kerran Eilalle!

Käykääpä katsomassa, miltä Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi näyttää alla olevasta osoitteesta.

http://www.ritarikunnat.fi/kunniamerkit/popup_SL_Ar.html

Kuuloliiton talouspäällikkö Ilkka Sivula sai nuorimpana ja tarkkanäköisimpänä kunniatehtävän kiinnittää ansioristin Eila Heinosen rintapieleen. Oikealla "veljekset kuin ilvekset" eli bloginpitäjä ja toiminnanjohtaja Pekka Lapinleimu. (Kuva: Eija Isaksson)

Perinteinen vammais- ja terveysjärjestöjen vaalikeräys järjestettiin uudella nimellään nyt toisen kerran. (Kuva: Eija Isaksson)

Kansa on puhunut. Suomen tasavallan kahdenneksitoista presidentiksi valittiin sunnuntaina vaalien ennakkosuosikki, varatuomari Sauli Väinämö Niinistö Espoon kaupungista. Bloginpitäjältäkin lämpimät onnittelut hänelle.

Vaikka varsinainen vaalihumu onkin jo laantunut, riittää kansanterveys- ja vammaisjärjestöissä vielä kotvan aikaa jännitettävää. Vaalien yhteydessä järjestetyn Pieni ele -keräyksen tuottojen laskenta alkoi nimittäin heti arjen valjettua eri puolilla maata.

Pieni ele -keräys on oiva tapa nostaa vapaaehtoistyön profiilia ja kerätä samalla varoja hyvään tarkoitukseen. Keräyksessä on mukana 18 suomalaista vammais- ja terveysjärjestöä ja lahjoituksilla autetaan monin eri tavoin vammaisten ja sairaiden arkipäivää. Tuotoista puolet jää paikallistasolle niille yhdistyksille, jotka ovat osallistuneet keräyksen käytännön toteutukseen. Toisella puolikkaalla taas tuetaan valtakunnallista työtä.

Blogin kirjoittajalla oli tilaisuus toimia keräislippaan vartijana vaalien ensimmäisen kierroksen ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä 11. tammikuuta. Puolen tunnin pikalaskenta paljasti tuolloin, että äänestämässä käyneistä noin joka toinen muisti Pienen eleen ja pudotti roposensa keräyslippaaseen. Seteleitäkin mukaan toki mahtui.

Vaalikeräyksen osallistumisaktiivisuus on tosin vaihdellut suuresti paikkakunnittain ja siihen on vaikuttanut myös keräyslippaan sijainti äänestyspaikalla.

Kuinka antelias ns. kansan karttuisa käsi on tällä kertaa ollut, se selviää maaliskuussa.

Minulla oli pitkäaikaisena kuulokojeenkäyttäjänä epäilys vielä yhdestä pulmapaikasta. Vanhoissa kojeissani oli usein kuumien kesien ja kovan hikoilun jälkeen koukun ns. filtteri tukossa. Nyt minulla oli uudemmat kojeet, enkä ollut vielä täysin tutustunut niiden tekniikkaan. Kuulontutkija oli luovutuksen yhteydessä puhunut joistain vaahtomuovisuojuksista, jotka pitäisi vaihtaa säännöllisin välein, mutta tieto oli hukkunut aivolokeroihini.

Soitellessani kojeelle huoltoaikaa sain puhelimessa vinkin testata se vielä yhdellä tavalla: poistamalla mikrofonisuojuksen. Samalla selvisi, mikä se kultakalanpipanan kokoinen harmaa viiru kojeen ulkoreunalla oikein on. Otin ruuvimeisselin ja napsautin palan varovasti pois. Äänimaailma suorastaan JYRÄHTI kuuloaivokuorelleni. Tukkeutuja löytyi Ei muuta kuin tilaamaan uusia suojuksia. Samalla sain kouriintuntuvan todistuksen, miten pienestä asiasta kuuleminen voi olla kiinni…

Punaisen värikuoren keskellä olevat kaksi harmaata viirua ovat kuulemisen kannalta ERITTÄIN tärkeät mikrofonisuojukset.

Kellon työntäminen tyynyn sisään on tehokas tapa herätä kokonaan; sammutusnappulan etsintä vaatii perinpohjaista tyynyn ravistelua. Mutta kerran onnistuin painamaan kellon sammuksiin niin, että se jäi tyynyn sisään ja unohtui. Siinä mallissa ei ollut torkkunappulaa, joten se ei muistuttanut viiden minuutin välein olemassaolostaan. Vasta viikon kuluttua muistin: “Kauhistus, herätyskello jäi hotelliin!”

Suomalaiset hotellit onneksi säilyttävät asiakkaiden kadonnutta omaisuutta jonkin aikaa. Näin kävi tälläkin kertaa. Soitin asiakaspalveluun ja kuvailin kelloni. Hämmästyin, kun langan päässä oli hetken hiljaista. Sitten ääni sanoi: “Ai, SE herätyskello….” Selvisi, että kello oli löydetty ja toimitettu toimistoon, missä se oli pomppinut laatikossa iloisesti joka aamu kello seitsemän. Henkilökunta oli saanut muutamia sätkykohtauksia. Viimein pitkien harjoitusten jälkeen hälytys oli saatu pois päältä. Kävin seuraavalla työmatkalla hakemassa pikku häirikön. Jostain syystä se oli pakattu erittäin paksuun pehmopussiin…

Hotellihäirikkö? Minäkö? En suinkaan! Unohduksen uhri pikemminkin!